Tyttökiekkokouluttajan kauden 2016-2017 tunnelmat

Pelaaja keskiössä, I am...

Useamman vuoden toimintaa seuranneena ja mukana olleena totean, että ei ole kahta samanlaista kautta, onneksi! Toimintaympäristömme muuttuu yhdessä ympäröivän muun maailman kanssa ja vaatimukset myös lapsia kohtaan kasvavat. Jo hyvin nuorelta pelaajalta odotetaan ja vaaditaan taitoja arjen sekä harjoittelun hallinnassa, vaikka lapsen kehitysvaiheet eivät siihen tarjoa tarvittavaa runkoa. Jokainen on oma yksilö omalla kehityspolullaan niin pelaajana kuin ihmisenä. Vaikka puhumme joukkuelajista, olemme viimeisen kauden aikana onnistuneet pääsemään yhä lähemmäs yksittäisiä pelaajapolkuja.

Tavoitteena on laittaa pelaaja itse hahmottamaan oma tilanteensa sekä kehittämään sitä. Nuorista tyttökiekkoilijoista onkin kehittynyt taitavia arjen taitureita. Olemme ottaneetkin heiltä myös oppia Tanjan kanssa.

 

 

Joukkue, Family

 

Harvoin joutuu enää pelaajille kertomaan ryhmätoiminnan eli joukkuepelaamisen sääntöjä. Ne alkavat olla jo hyvin hallussa. Mutta kun aletaan miettiä missä roolissa itse olen joukkueessa tai mitä taitoja tuon joukkueelle, alkaa ankara pohdinta. Joukkue koostuu hyvistä yksilöistä, joilla jokaisella on annettavaa. Omat silmät pelaajana avautuvat huomaamaan itse heikkouksina pitämiäni taitoja joukkueen vahvuuksiksi kaverivalmennuksen keinoin. Jälleen laitamme pelaajat toimimaan. Kaveri kertoo vain hyviä ominaisuuksia sinusta pelaajana jääharjoituksen tai ottelun jälkeen. Muutaman alueleirin jälkeen on tullut pelaajilta kommenttia, että kaverivalmennus on ollut ehdottomasti leirin parasta antia!

 

Pelaajakeskusteluissa niin leirien yhteydessä kuin niiden ulkopuolellakin on usein tullut esiin arjen haasteita, aika pieniä ongelmia, joiden ratkaisemisessa pelaaja on yksin ja hukassa. Mietin usein missä on heidän "aikuisjoukkueensa"? Tytöt ovat erittäin viisaita ja pohtivat perheidenkin omia asioita tarkkaan. Arjen harjoittelun ongelmakohdaksi saattaa nousta perhetilanteita, joiden pohdintaan lapsi on jäänyt kiinni. Puhukaa vanhemmat teidän tyttöjen kanssa! Keskustelkaa asioista ja ottakaa kaverivalmennus arkeen käyttöön. Puhumattomuus saattaa viedä lapsen vääriin johtopäätöksiin ja pieni kivi voi kasvaa isoksi kallioksi, jota ei pysty ylittämään.

 

''It takes a village to raise a child''

Vanha afrikkalainen sanonta kertoo, että tarvitaan kylä kasvattamaan lasta. Yhteisöllisyys ja yhteistyö tyttökiekkoseuroilla Hämeen alueella on kiitettävällä tasolla. Tämänkin kauden aikana on keskusteltu ja ideoitu mahtavia projekteja, osa jo toteutunut ja osa vielä hautumassa. Edelleen kuljetaan pelaaja tärkeimpänä, seurat ja logot perässä. Vain yhteistyöllä pääsemme eteenpäin ja kehittämään alueen tyttökiekkoa. Lämmin kiitos kaikille osallistujille mukaan heittäytymisestä! Jokaisella meillä on tärkeää osaamista ja annettavaa - muistakaa käyttää myös kaverivalmennusta tässä hyödyksi. Kehu ja kannusta myös osaavaa aikuista.

Tyttökiekon valmennuksen tueksi ensi kaudella alueen tyttökiekkotutor tulee toimimaan valmennuksen mentorina. Emme unohda myöskään hyvin alkaneita pelaajatukitoimia, mutta nyt tulevat myös valmentajat saamaan oman tukensa toimintaan.

Paljon voimme tehdä lapsen urheilun edistämiseksi aikuisina, mutta se palo ja intohimo jääkiekkoon pitää syttyä lapsen sydämeen. Vain mielekäs tekeminen tuottaa hyvän hedelmän.

Aurinkoista treenikesää kaikille!